Aloitin johtajana Uudenmaan ELY-keskuksessa huhtikuussa 2016. Edessä oli hurjasti uutta opittavaa ja tutustuttavaa. Uusia asioita, uusia ihmisiä niin yhteistyökumppaneissa kuin omassa henkilöstössä. Uutta oli myös vastuualueen johtajana toimiminen, sen kaikki puolet. Olo oli jännittynyt ja innostunut, hieman myös kauhistunut, kun uutta tuntui olevan niin valtavasti. Koin saaneeni unelmatyöni ja halusin olla luottamuksen arvoinen. Puolta ajatustakaan siitä, että joskus haluaisin vaihtaa unelmatyöni johonkin toiseen ja käsillä olisi väistämättä joskus myös viimeinen työpäivä, ei mielessä tietenkään ollut.
Tänään on viimeinen työpäiväni Uudenmaan ELY-keskuksessa. Ensi viikolla siirryn uuteen tehtävääni Varsinais-Suomen ELY-keskukseen, liikennevastuualueen johtajaksi sielläkin. Huhtikuussa 2016 molemmat lapseni olivat alaikäisiä ja nyt nuorempikin täytti juuri 20. Yli 20 vuotta meni lapsiperhearjessa ja yllättäen huomasin, että lapsista on tullut aikuisia. Samalla piti alkaa pohtia omaa elämää eteenpäin. Vahvat siteet kotiseudulle Varsinais-Suomeen eivät olleet katkenneet 21 vuoden aikana. Paluu kotiseudulle alkoi yhä vahvemmin kummitella ajatuksissa. Kun unelmien työpaikka Varsinais-Suomessa tuli auki, kehotti sydän sitä tavoittelemaan. Kun minut tuohon tehtävään valittiin, tuli eteen muutto Turkuun.
Me virkamiehet emme taida ainakaan mielikuvissa olla kaikkein dynaamisimpia – virkamiesmäisyys ei kansankielessä ole hyve. Kielitoimiston sanakirjan mukaan virkamiesmäinen tarkoittaa pikkutarkan kaavamaista ja säntillistä. Oman virkamiesurani alkuaikoina 1990-luvun lopulla yrittäjäjärjestöt halusivat muuttaa ”kankean virkamiesmäisen yhteiskuntamme” yrittäjyyttä suosivaksi. Toisaalta toki yhteiskunnan odotetaan toimivan tasapuolisesti, luotettavasti ja lakien ja sääntöjen mukaisesti.
Virkamiehenä toimimisen syvintä ulottuvuutta aloin pohtia huomatessani, että moni virkamieskollega on viihtynyt pestissään ja organisaatiossaan pitkään. Tavallaan omakin urani on jatkumoa toukokuusta 1999, jolloin sain paikan Tielaitoksesta. Tielaitoksesta tuli Tiehallinto, siitä ELY-keskukset ja Liikennevirasto, nykyään Väylävirasto. Pohdin, olemmeko me virkamiehenä viihtyvät luonteeltamme jotenkin erityisiä – virkamiesmäisiä kenties. Itse en tällaista tunnista. Sen sijaan koen, että tehtävät, joita näissä pesteissä pääsee tekemään, on valtavan mielenkiintoisia.
Uuden edessä on hyvä hetkeksi pysähtyä. Vaikka neljä vuotta on lyhyt aika, koen saaneeni itse hyvin paljon näiltä vuosilta Uudenmaan ELY-keskuksessa. Olen päässyt tutustumaan todella moniin kiinnostaviin ihmisiin ja asioihin. Olen oppinut hurjasti uutta, myös itsestäni. Valmiiksi ei mikään tule koskaan, ajattelin sanoa, mutta tarkemmin ajateltuna on kuitenkin muutama hanke myös näinä neljänä vuonna valmistunut. Liikennevastuualueen johtajaksi on valittu Päivi Nuutinen. Hänelle luovutan hyvillä mielin näiden kolmen upean maakunnan tie- ja liikenneasiat tehtäväkseen. Kiitän teitä kaikkia lämpimästi näistä yhteisistä vuosista!
Kirjoittaja Tuovi Päiviö on Uudenmaan ELY-keskuksen liikenne- ja infrastruktuurivastuualueen johtaja, joka siirtyy ensi viikolla Varsinais-Suomen ELY-keskuksen liikennevastuualueen johtajaksi.
Virkamiehen näkökulma 