Herään aamulla, vedän verkkarit jalkaan ja keitän kahvia. Kalenteri kertoo, että aamun ensimmäinen kokous alkaa puolen tunnin päästä, joten harjaan nopeasti hiukset ja vaihdan siistimmän paidan päälle. Avaan koneen ja asetun kameran eteen. Olen valmis kokoukseen!
Kun koronapandemia eristi ihmiset koteihin, ei monella ollut muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä etätöihin. Alkuhaasteiden jälkeen huomasin, kuinka ihanan helppoa oli kömpiä aamuisin suoraan sängystä työkoneelle. Ei siistien työvaatteiden etsimisen tuskaa, ei pikameikkausta tai aamukahvin nopeaa hörppimistä kiireessä. Työmatkoihin varattu aika säästyi töiden tekemiseen, aamukahvin sai nauttia rauhassa Teams-palaverissa ja talvikuukausina oli mahdollista pysytellä kodin lämmössä vaikka koko päivä.
Samalla tulin kuitenkin tuskallisen tietoiseksi omasta jähmeästä olemuksestani koneen kameran edessä, töiden tekeminen sujui harvoin keskeytyksettä etenkin kun jaloissa hääri alakoululainen ja arkiliikunta väheni huomattavasti. Kaipuu konttorille kasvoi sitä mukaa kun koronarajoitukset tiukkenivat.
Nyt pahimman korona-aallon jälkeisenä aikana paluuta entiseen ei ole. Etätyö laajemmassa mittakaavassa on tullut jäädäkseen. Lähityöllä on silti oma arvonsa, jota etäily ei täysin korvaa. Monessa yrityksessä onkin nyt siirrytty hybridityöhön. Mutta miten nyt niin ajankohtainen hybridimalli toimii? Ja kuinka yhdistää lähi- ja etätyön parhaat puolet?
Uudenmaan ELY-keskuksen Pasilan toimitiloissa on juuri valmistunut energiatehokas remontti, jossa luovuttiin nimetyistä työpisteistä. Toimitilat remontoitiin ja tila jaettiin kolmeen erilaiseen työskentelyvyöhykkeeseen: vuorovaikutukselliseen, rauhalliseen ja hiljaiseen. Uusissa tiloissa on huomioitu uudenlaiset työntekemisen tavat Teams-kokouksineen. Työtiloja on nyt 70 prosentille henkilöstöstä, mikä tarkoittaa mittavia säästöjä.
Uusissa toimitiloissa on jo päästy kokeilemaan hybridimallia. Esimerkiksi henkilöstön työhyvinvointipäivä toteutettiin hybridinä. Päivän aikana keskusteltiin hybridityön pelisäännöistä. Moni oli sitä mieltä, että kameraa tulisi pitää päällä, jos osallistuu etänä. Toimistolla taas tulisi huomioida etäosallistujat yhteisissä keskusteluissa niin, ettei ulkopuolisuuden tunnetta synny.
Etä- ja lähityön yhdistämisen etuna on esimerkiksi se, että jos joku työntekijöistä on vaikkapa koronakaranteenissa, mutta tuntee olonsa terveeksi, ei kokousta tarvitse jättää väliin. Jos päivä on täynnä Teams-kokouksia, voi olla kätevintä osallistua niihin kotoa käsin. Lisäksi ympäristö kiittää, kun ihmiset eivät liiku työpaikan ja kodin välillä.
Konttorilla taas on tarjolla parempi työergonomia, ei keskeytyksiä perheenjäsenten tai yli-innokkaiden lemmikkityökaverien taholta ja – parhaimpana kaikesta – spontaanit keskustelut työkaverien kanssa. Myöskään etälounas puhuvien päiden kanssa ei kuulosta yhtä houkuttelevalta kuin uusien lounaspaikkojen testaaminen yhdessä kollegoiden kanssa. Joskus on myös kiva pukeutua muuhunkin kuin verkkareihin, ja toimistolle meneminen siisteissä vaatteissa onkin alkanut tuntua lähes ylellisyydeltä.
Uudistuneiden tilojen viihtyisä henkilöstökahvila. Kuva Susanna Bono.
Vaikka etätyössä on etunsa, on ihmisillä tarve myös työkaverien seuralle lähikohtaamisissa. Pandemia kasvatti tätä kaipuuta ja moni onkin helpottuneena palannut konttoreille. Toiset taas haluaisivat jatkaa kokonaan etätöissä. Olisi sääli, jos Uudenmaan ELYn Pasilan virastokeskuksen uudenkarheat työtilat jäisivät vajaakäytölle. Parhaimmillaan hybridimalli onnistuu yhdistämään lähi- ja etätyön toimivimmat puolet ja mielestäni malli palvelee kaikkia.
Hybridistä on tullut uusi normaali ja itse ainakin toivotan tämän muutoksen tervetulleeksi.
Kirjoittaja Susanna Bono on toiminut Uudenmaan ELY-keskuksella työympäristöhankkeen tiedottajana.
Virkamiehen näkökulma 