Sosiaali- ja terveysalan työvoimapula, erityisesti hoitohenkilökunnasta, on aikamme suurimpia työvoimapoliittisia haasteita. Parhaillaan käydään erittäin aktiivista keskustelua siitä, miten terveydenhuolto selviää jatkossa.
Valtiovarainministeriön vuonna 2020 tekemän ennusteen mukaan sote-alalle tarvitaan 200 000 uutta työntekijää vuoteen 2030 mennessä.
Olen suunnitellut ja koordinoinut sote-alan työvoimakoulutuksia Uudenmaan ELY-keskuksessa lähes kymmenen vuoden ajan. Seuraan alan kehittymistä ja keskustelua tiiviisti. Pidän tosi tärkeänä sitä, että järjestämme koulutuksia, joista opiskelijat työllistyvät suhteellisen nopeasti. Tyytyväisenä olen ottanut vastaan ehdotuksen, jossa hoiva-avustajat voisivat tuoda helpotusta hoiva-alan työvoimapulaan.
Uudenmaan ELY-keskus on järjestänyt hoiva-avustajan koulutusta varsin paljon viime vuosina, tänä vuonna 18 koulutusta yhteensä 10 paikkakunnalle. Alueellamme on kahdeksan palveluntuottajaa, joilla on järjestämisluvat toteutuksiin työvoimakoulutuksena. Me neuvottelemme oppilaitosten kanssa koulutuksista ja koordinoimme aikatauluja.
Hoiva-avustajan koulutus on mielestäni erinomainen esimerkki nopeasti työllistävästä ja vaikuttavasta koulutuksesta. Koulutus kestää alle vuoden ja kaikki halukkaat työllistyvät. Osa koulutuksistamme on kohdennettu maahanmuuttaja-asiakkaille, jolloin koulutuksissa on mukana vahva kielituki ja koulutusaika hieman pidempi. Osassa koulutuksista on jo suunnitteluvaiheessa mukana työnantajia.
Tänä vuonna meidän hoiva-avustajakoulutuksissamme aloittaa arviolta 250 opiskelijaa. Arvioiden mukaan vuosittain pitäisi valtakunnallisesti kouluttaa jopa 1 000–1 500 hoiva-avustajaa, jotta vuoteen 2030 mennessä alalla työskentelisi noin 10 000 hoiva-avustajaa muiden hoitoalan ammattilaisten lisäksi.
Hoiva-avustajan koulutus on ollut mahdollista yli kymmenen vuotta työvoimakoulutuksena, mutta omaehtoisena koulutuksena vasta muutaman vuoden. Alusta asti olen pitänyt tärkeänä sitä, että koulutuksessa on sellaisia tutkinnon osia, että opintoja pystyy jatkamaan esimerkiksi lähihoitajaksi.
Koulutusten määrät olivat alussa vähäisiä, johtuen siitä, etteivät työnantajat tunteneet koulutusta eivätkä kaikki halunneet palkata hoiva-avustajia. Myös ammattiliittojen (Super ja JHL) erilaiset linjaukset kyseisestä koulutuksesta ovat vaikuttaneet. Itse ajattelin, että koulutukselle on paikkansa, mutta vie aikaa, jotta sen suorittaneille löytyy paikka työelämässä. Nyt kymmenen vuoden jälkeen olemme vihdoin pääsemässä tilanteeseen, jossa tämä koulutus nähdään tärkeänä osana sosiaali- ja terveysalaa. STM:n johtamassa sote-henkilöstön saatavuuden ja riittävyyden työryhmässä hoiva-avustajat on nostettu yhdeksi keinoksi vastata työvoimapulaan iäkkäiden palveluissa.
Hoivassa usein tärkeintä on taito ja halu kohdata ihminen.
Hoivassa usein tärkeintä on taito ja halu kohdata ihminen. Tämä ei vaadi monen vuoden koulutusta vaan oikean ihmisen. Mielestäni nyt on aika tarkastella rohkeasti ja kriittisesti vastaako henkilöstörakenne ja tehtävät sitä, mitä työ edellyttää. Henkilöstörakennetta pitää tarkastella ja kohdentaa resurssit oikein. Hoiva-avustajien, sairaanhoitajien, lähihoitajien ja sosionomien lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelee lukematon määrä muita ammattilaisia, joiden työpanosta tarvitaan. Heidän työnsä on jo itsessään tärkeää, mutta he myös tekevät mahdolliseksi sen, että muut ammattilaiset voivat keskittyä omaan työhönsä.
Parin viime vuoden aikana hoiva-avustajakoulutusten hakijamäärät ovat vähentyneet ja hakijoina on paljon erilaista tukea koulutukseen tarvitsevia työnhakija-asiakkaita. Hakijoina on muun muassa paljon maahanmuuttajia, jotka tarvitsevat kielellistä tukea suoriutuakseen opinnoista.
Maahanmuuttajien tie hoiva-alalle saattaa kestää vuosia kotoutumiskoulutuksen jälkeen. Me pyrimme nyt nopeuttamaan sitä erilaisten polkujen avulle. Olemme puhuneet poluttamisesta vuosia, mutta jostain syystä se ei ole helppoa. Nyt siihen on uusia välineitä ja toiveeni on korkealla.
Myös osatyökykyiset pitäisi nähdä nykyistä joustavammin mahdollisina työntekijöinä ja kannustaa heitä sosiaali- ja terveysalan opintoihin. Uskon, että hoiva-avustajan koulutus on hyvä mahdollisuus tulla alalle ja löytää työpaikka. Työperäistä maahanmuuttoa tulisi myös lisätä merkittävästi ja EU:n ulkopuolella hankittu alan koulutus tulisi tunnustaa tehokkaammin. Hoiva-alan työvoimapulan ratkaisemiseksi tarvitaan useita erilaisia kansallisia ratkaisuja, sitä ei taklata vain yhdellä tavalla.
Hoiva-alan vetovoima oli aikaisemmin erittäin hyvä. Nyt meidän pitää löytää lisää keinoja, jotta saamme enemmän sopivia hakijoita. Tiedän, että alalle hakeutuvat ja opiskelijat ovat hyvin motivoituneita, mutta heitä on nyt vain liian vähän. Nyt pitää markkinoida ja tehdä hoiva-avustajan koulutusta tunnetuksi sekä työnantajille että alalle sopiville.
Minulla on hyvä verkosto kouluttajien kanssa. Kokoonnumme säännöllisesti keskustelemaan ja koordinoimaan koulutuksia. Seuraavassa kokouksessa aion nostaa keskusteluun erityisesti hoiva-avustajien koulutukset ja mitä voisimme tehdä alan vetovoiman lisäämiseksi. Pelkästään tämä ei riitä, vaan yritän edistää asiaa myös muiden toimijoiden kanssa ja saada myös työnantajia tulemaan mukaan. Ilokseni olen huomannut, että työnantajat jo pohtivat vetovoimaa ja pitovoimaa entistä enemmän ja rakentavat yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Jos sote-alalle halutaan jatkossakin osaavaa ja ammattitaitoista työvoimaa, on alan työ tehtävä houkuttelevaksi nyt. Uudenmaan ELY-keskus on kyllä mukana järjestämässä koulutusta.
Kirsi Piispanen
Kirjoittaja työskentelee Uudenmaan ELY-keskuksessa erikoissuunnittelijana Työllisyys, yrittäjyys ja osaaminen -ryhmässä.
Uudenmaan ELY-keskus osallistuu #OsaaminenNäkyviin -viikkoon ja kannustamme yhteistyökumppaneitamme osallistumaan myös!
Verkkosivujen osoite: https://jotpa.fi/fi/ajankohtaista/osaaminen-nakyviin/
Virkamiehen näkökulma 