Vesienhoidon suunnittelija odottaa palautettasi – vaikuta vesiin!

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, tavataan sanoa. Tämä pätee myös vesistöjen hyvään ekologiseen tilaan tähtäävässä vesienhoidon suunnittelutyössä.

Vesiekosysteemit ovat monimutkaisia. Vuosikymmenten tutkimustiedon perusteella osataan kuitenkin päätellä esimerkiksi, miksi vesistö rehevöityy ja mitä sen estämiseksi voidaan tehdä. Jokainen vesistö valuma-alueineen on omanlaisensa, joten vesistön tilan parantamiseen tähtäävät toimenpiteet on suunniteltava huolella.

Uudenmaan ELYn vesiasiantuntijat seuraavat toimialueensa pinta- ja pohjavesien tilaa. Seurannan perusteella he tietävät, missä on esimerkiksi tarvetta vähentää ravinnekuormitusta tai tehdä kunnostustoimenpiteitä.  Jotta toimenpiteet varmasti toteutuisivat, ne suunnitellaan yhdessä vesistöjä kuormittavien tahojen, vesistöjen käyttäjien ja vesien- ja luonnonsuojelun edustajien kanssa.

Vesienhoidon suunnittelija on avainasemassa kaiken tämän keskellä; kokoamassa tietoa, järjestämässä kuulemisia, neuvottelemassa toimenpiteistä ja laatimassa niistä toimenpideohjelmaa kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Vesienhoitotyön tavoitteena on lisäksi innostaa ja tukea paikallisia tahoja toteuttamaan vesistökunnostuksia ja kuormituksen vähentämistä lähivesillään.

Aloitin työni Uudenmaan ELY-keskuksessa kesäkuussa 2017.  Pääsin ensi töikseni pohtimaan Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen pinta- ja pohjavesiä koskevia ongelmakohtia ja keskeisiä kysymyksiä kaudelle 2022–2027. Uudenmaan osalta niitä koottiin yhdessä alueen toimijoista koostuvan vesien- ja merenhoidon yhteistyöryhmän kanssa. Lisäksi koko vesienhoitoaluetta koskettavia kysymyksiä työstettiin alueen kuuden muun ELY-keskuksen kesken.

Nyt on sinun vuorosi osallistua! Kerro meille, mitä pinta- ja pohjavesien tilaan vaikuttavia tekijöitä vesienhoidossa tulisi sinun mielestäsi painottaa.

Kuuleminen vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä ja työohjelmasta vuosille 2022–2027 on käynnissä 8.1.–9.7.2018. Palautteen voi lähettää sähköpostilla Uudenmaan ELY-keskuksen kirjaamoon, vastaamalla verkkokyselyyn tai lausuntopalvelun kautta.

 

anna3

Tiina Ahokas
Kirjoittaja työskentelee ylitarkastajana Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueella.

Projektipäällikkönä monihaaraisessa, valtakunnallisessa hankkeessa

Olen työskennellyt pian kolme vuotta valtakunnallisen, kotouttamiseen liittyvän Kotona Suomessa – hankkeen projektipäällikkönä Uudenmaan Elystä käsin. Jännittävän ja vaativan projektipäällikön tehtävästä on tehnyt ennen kaikkea kaksi asiaa: maahanmuuton ja kotouttamistyön ajankohtaisuus sekä työn valtakunnallisuus.

Maahanmuutto- ja kotoutumisasioiden  parissa olen tehnyt töitä 90-luvun alkuvuosista lähtien. Kotoutumistyötä on Suomessa kehitetty jo pidemmän aikaa, tulihan laki maahanmuuttajien kotoutumisesta voimaan jo vuonna 1999, mutta aina viime vuosiin saakka nämä teemat ovat olleet marginaalissa. Vuoden 2015 syksyllä kotoutumisesta ja kotouttamisesta kiinnostuttiin laajasti. Monilla on myös mielipide kotoutumisesta, sen onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Mielipiteet eivät välttämättä perustu tosiasioihin vaan pikemminkin mielikuviin ja oletuksiin. On kuitenkin erinomaista, että kotoutumiskysymykset ovat nousseet tärkeiksi asioiksi.

Valtakunnallisesti toimivassa hankkeessa valtakunnalliset, alueelliset ja paikalliset näkemykset risteilevät. Projektipäällikön tehtävänä on taiteilla tässä välissä, löytää yhteisiä intressejä työskentelyn pohjaksi, sitouttaa eri toimijoita ja ohjata kokonaisuutta hankkeen tavoitteita kohden.

Monipaikkainen työ tehostaa työskentelyä ja terävöittää viestintää. Toisaalta siinä on myös haasteensa, kun inhimillinen kanssakäyminen on pääosin sähköisten välineiden varassa. Asioihin, mahdollisiin väärinymmärryksiin tai epäselvyyksiin, ei voida luontevasti palata muissa tilanteissa, kuten esimerkiksi käytävällä tahi kahvipöydässä.

Ehdoton edellytys valtakunnallisen projektin toteuttamiseksi on valtakunnallinen talous-, henkilöstö- ja matkahallinto. Aluksi asiointipostilaatikoille kirjoittaminen tuntui hämmentävältä ja vaati myös omaa asennemuutosta. Kolmen vuoden jälkeen en voi muuta kuin kiitellä valtakunnallista ja prosessilähtöistä KEHA-keskusta. (Kehittämis- ja hallintopalvelut –keskus)

Kotona Suomessa – hankekokonaisuuden toinen jakso 2018–2020 on pian käynnistymässä. Hanke ja sen eri toimijat ovat asemoituneet toimintaympäristöönsä, siinä määrin kuin hanketyöstä voi näin todeta, ja valtakunnallinen kehittämistyö jatkuu vahvalta pohjalta. Oma työpolkuni vie nyt toisaalle, Helsingin kaupungin palvelukseen.

Lämmin kiitos elyläisille yhteistyöstä. Toivotan turnauskestävyyttä aluehallinnon uudistamiseen ja sen tuomiin käänteisiin.

Leena Pellilä

pellilä

Kotona Suomessa yhdistää maahanmuuttajien parissa työskentelevät asiantuntijat verkostoksi, joka toteuttaa yhä laadukkaampia ja vaikuttavampia kotouttamispalveluita kaikkialla Suomessa. Maahan muuttavat, eri taustoista tulevat ihmiset kotoutuvat palveluiden avulla nopeammin itsenäisiksi, yhdenvertaisiksi ja tuottaviksi yhteiskunnan jäseniksi.

Lisää tietoa:  Kotona Suomessa -hanke

Maakäyttö- ja rakennuslaki muuttui 1.5. Mikä muuttui?

Toukokuun alussa ELY-keskusten alueidenkäytön tehtävään tuli muutos. Kun ennen tehtävänä oli edistää, ohjata ja valvoa kuntakaavoitusta, nyt edistetään. Valvontaa tehdään vain merkittävissä maakunnallisissa ja valtakunnallisissa asioissa.

Mikä sitten on muuttunut reilussa puolessa vuodessa? Dramaattisin muutos on tapahtunut ELY:n tekemien valitusten määrässä. Viime vuosina Uudenmaan ELY-keskus teki kuntien maankäyttö- ja rakennuslain mukaisista päätöksistä vuosittain 30 – 40 valitusta. Nyt on tehty puolen vuoden aikana kokonaista yksi.

Muut muutokset ovat sitten vähemmän dramaattisia. Kunnat pyytävät lausuntoja kaavoistaan kutakuinkin entiseen tahtiin, samoin neuvottelut kuntien kanssa ovat jatkuneet. Viranomaisneuvotteluja on vähemmän, mutta muita neuvotteluja yhtä paljon tai enemmän. Yhteystyön tavat ovat olleet muutoksessa jo pidempään, mutta 1.5. tapahtuneet MRL:n muutokset vauhdittivat niitä.

Lakimuutos korosti kuntien yhä suurempaa vastuuta kaavojen lainmukaisuudesta. Puolen vuoden kokemuksella näyttää siltä, että kunnat tekevät hyvin samaan tapaan maankäyttöpäätöksiä kuin ennen lakimuutosta. On kulunut liian vähän aikaa, jotta voitaisiin vetää johtopäätöksiä. Vasta aika näyttää, mitä vaikutuksia lainsäädännön muutoksilla on elinympäristöön, elinvoimaisuuteen ja prosessien sujuvoitumiseen.

Jotkut toimintatavat ovat muuttuneet. ELY-keskus on tullut mukaan yhä useampaan suunnitteluprosessiin aikaisemmassa vaiheessa kuin ennen. Esimerkiksi muutaman yleiskaavan suunnittelukysymyksiä on ratkottu jo aivan alussa, jopa rakennemallivaiheessa. Toki tätä on tehty ennenkin, mutta lakimuutoksen edistäminen on korostanut proaktiivisuutta ja madaltanut kynnystä tulla mukaan suunnitteluun jo silloin, kun tehdään isoja ja vaikutuksiltaan merkittäviä valintoja.

Ovatko ELY:n lausunnot muuttuneet? Kunta saa edelleen ELY-keskuksen näkemyksen kaavan lainmukaisuuteen liittyvistä kysymyksistä sekä laajan asiantuntemuksen ympäristö-, luonto- ja liikennekysymyksistä. Väistämättä uusi asetelma muutti ELY-keskuksia enemmän asiantuntijaorganisaatioksi.  Ehkä myös lausuntojen sävy on hieman toisenlainen. Kaavaprosessin edistäjä käyttää toisenlaisia sanamuotoja kuin valvoja, vaikka asiasisällön ytimessä ei juuri eroja olisikaan. Ehkä asiakkaammekin osaavat vaatia jatkossa uudenlaisia asioita.

Jatkon haasteena onkin entistä paremmin pureutua siihen mikä on meidän palvelumme, mikä on asiakas, mitä arvoa tuotamme asiakkaallemme ja miten saamme selville sen mitä asiakas oikeasti haluaa. Vaikka monet asiat ovat muutoksessa, onneksi sentään perimmäinen tavoitteemme on sama, hyvä elinympäristö.

Aimo Huhdanmäki

aimo
Kirjoittaja toimii Rakennetun ympäristön ohjaus -yksikön päällikkönä

Hyvä johtajuus on viisautta, lempeyttä, yhteistyökykyä ja enemmän

Tuoreen virkamiehen ajatuksia työyhteisönsä johtamiskulttuurista

Itsensä johtaminen on nykyisin arvostettua. On ymmärrettävä oma rooli työyhteisössä ja osana laajempaa kokonaisuutta. On sparrattava itseään niin ammattitaidon, yhteistyötaitojen kuin verkostoitumisenkin kehittämisessä. On tunnettava vahvuutensa ja heikkoutensa, osattava vaatia parempia suorituksia ja toisaalta oltava lempeä ja armollinen itselleen. Olisivatko nämä myös hyvän johtajan ominaisuuksia?

Tähänastisen työhistoriani aikana olen saanut nauttia monien – keskenään hyvinkin erilaistenkin – hyvien johtajien kannustuksesta, tuesta ja ohjauksesta. Hyvä johtaja luottaa ja saa ihmisen tuntemaan itsensä hyväksi ja merkitykselliseksi niin työntekijänä kuin yksilönäkin. Hyvä johtaja auttaa tunnistamaan uusia näkökulmia ja kehittymismahdollisuuksia sekä innostaa hyviin suorituksiin. Hyvä johtaja on kuin puutarhuri, joka saa kaikenlaiset kukat kukoistamaan ja viihtymään yhdessä. Satoi tai paistoi.

Tulevan aluehallinto- ja maakuntauudistuksen siintäessä mielessä olen kiinnittänyt entistä enemmän huomiota nykyisen työyhteisöni ja sen johdon vahvuuksiin. Uudenmaan ELY-keskuksessa, jonka ympäristövastuualueella työskentelen, on upea joukko hyviä johtajia ja itsensä johtajia. Asiantuntijat, jotka ovat taitavia itsensä johtajia, keskittyvät olennaiseen, suoriutuvat vaativien työtehtävien kokonaisuuksista ja tekevät hyvää yhteistyötä kollegojen ja asiakkaiden kanssa. Esimiehet kannustavat, luottavat ja ohjaavat. Molempien viestinnässä välittyy ystävällisyys ja auttamisen halu – arvoja, joiden merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Uusia organisaatioita suunniteltaessa on tärkeä tunnistaa ja vaalia hyvää johtajuutta. Eri organisaatioiden hyvien käytäntöjen yhdistäminen voi parhaimmillaan luoda jotain aivan uutta ja ainutlaatuista. On myös tärkeä muistaa, ettei hyvän johtamisen – tai itsensä johtamisen – kulttuuri ole itsestäänselvyys.

Tällä hetkellä nautin tietoisesti jokaisesta päivästä osana työyhteisöäni. Uskon, että meille jää ELY-keskusajasta muistoksi hyviä yhteistyö- ja itsemme johtamistaitoja. Uusien organisaatioiden aloittamiseen on reilut kaksi vuotta aikaa. ELY-keskusten näkökulmasta tuo aika voi olla jossain mittakaavassa paljon – toisessa vähän. Jos kallistuu jälkimmäiseen, voi ajatella: vähän mutta hyvää.  Ja suunnataan katseet kohti tulevia, uudenlaisia yhteistyömahdollisuuksia.

Liisa Nyrölä

Liisa_nyrölä3

Kirjoittaja aloitti ympäristövaikutusten arviointiin liittyvissä viranomaistehtävissä huhtikuussa 2017 ja toimii tällä hetkellä valtion uuden lupa-, ohjaus- ja valvontaviraston (Luova) valmistelutehtävissä

Liikenne murroksessa – painopiste liikkumisesta saavutettavuuteen

Sain mielenkiintoisen mahdollisuuden päästä viikoksi koulun penkille Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakouluun. Paljon on muuttunut siitä, kun astelin fuksina samoja käytäviä, eikä kyse ole muodista, opiskelijoiden salkkujen vaihtumisesta reppuihin tai prujujen vaihtumisesta läppäreihin. Silmiinpistävintä on koko Otaniemen kampuksen muutokset, koulutuksen kansainvälistyminen, pikaratikan tulemisen ja metron aukeamisen odotus. Osastoja on tuolla ennenkin vuorotellen jaettu ja yhdistetty, mutta nyt ensimmäistä kertaa historiansa aikana vanha Liikennelaboratorio muuttaa fyysisesti pois Rakentajanaukio 4:stä.

Tämän päivän liikennekeskustelussa korostuu, että liikenne on murroksessa ja muutos on jo ovella. Aihe on erittäin kiinnostava ja odotin paljon kansainvälisiltä luennoitsijoita, miten asia nähdään suuressa maailmassa ja mitä tuleville liikennealan asiantuntijoille opetetaan.

Yleisesti tiedostetaan, että muutos on tulossa. Sitä verrataan digitalisaation, Googlen, Wikipedian, Skypen, Facebookin jne. läpimurtoon ja muutoksen oletetaan olevan nopeaa. Sen sijaan jäi epäselväksi, mikä liikenteen muutos on ja mihin suuntaan se vaikuttaa. Mikä on esimerkiksi MaaS:n (Mobility as Service), automaatioautojen, älyliikenteen ym. vaikutus teiden todellisiin liikennemääriin? Sen sijaan liikkumisen hallintaa hinnoittelun keinoin on voitu arvioida liikennemallien avulla.

New Yorkista löytyy esimerkki tiestä, jonka käyttötarkoitus on muutettu. Ei ole tietoa, mitä muuta liikennejärjestelmässä on tehty, mutta huomioitavaa on kuitenkin, että autoliikenne oli vähentynyt jo ennen kuin tie purettiin. Vastaavista jälkeen-kuvista autot ovat yleensä vain kadonneet jonnekin ja tilalla on vehreyttä ja auringonpaisetta sekä onnellisia pyöräilijöitä ja kävelijöitä. Kansainväliset esimerkit monikaistaisista usean kerroksen eritasoliittymistä ja liikenneongelmista ovat kuitenkin kaukana suomalaisesta liikenneympäristöstä. Meillä herättiin jo 60-luvulla liikenteen kauhuskenaarioihin ja otettiin suunta kohti joukkoliikennemyönteisempää suunnittelua.

Professori Moshe Givoni esitteli 4R:n teorian (Renew–Redesign–Repurpose–Remove). Modernia infrastruktuuria ei tarvitsisi enää rakentaa kestämään ikuisesti pyramidien tapaan vaan eliniäksi arvioidaan riittävän 60 vuotta. Givoni esitteli myös termin Reasonable Travel Time (RTT) eli ns. tyydyttävän matka-ajan, mihin infrastruktuurilla pyritään. Aina tärkeintä ei ole matka-ajan pituus, vaan mikä siitä ajasta on hyödyllistä aikaa esim. etätyön tekemiseen ja mikä aika on hukattua aikaa. Givoni ei kuitenkaan puhunut matka-ajan ennustettavuudesta tai häiriöherkkyydestä, mikä usein on tärkeämpää kuin pienet säästöt matka-ajassa. Hänen esimerkkinsä käsiteli työmatkaliikennettä. Sen sijaan tavaraliikenteen kuljetuksille jokainen lisäminuutti maksaa ja heikentää kansainvälistä kilpailukykyä.

Joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn edistäminen on kannatettavaa ja niiden kulkumuoto-osuutta jokapäiväisessä liikenteessä tulee lisätä. Autoliikenteen toimivuutta ei kuitenkaan pidä ohittaa. Alueiden saavutettavuus tulee varmistaa ja koko liikennejärjestelmä pitää toimivana. Tavaraliikenteen sujuvuus ja elinkeinoelämän kuljetukset tulee turvata ja ennen kaikkea liikenneturvallisuutta parantaa.

Voidaanko tieliikenneinfrastruktuuri laittaa solmuun tai edes kauniille rusetille etupainotteisesti, ennen kuin liikkumisen todellinen muutos ja suunta ovat näkyvissä eikä vain arvailujen varassa?

Otaniemessä on otettu käyttöön tehokas keino autoliikenteen vähentämiseen ja muiden kulkumuotojen suosion kasvattamiseen – pysäköintipolitiikka. Joukkoliikennetarjontaan on tulossa roima parannus, mutta sen lisäksi vanhojen laajojen parkkialueiden tilalle nousee uusia rakennuksia. Lopuillekin parkkipaikoille on tullut aikarajoituksia ja ne ovat muuttuneet osin luvanvaraisiksi ja maksullisiksi.

 Heli Siimes

Heli-Siimes_blogi

 Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueella

 

Arvoa yhteiskuntaan – yksityisin vai julkisin voimin?

Kohta puoleen minulle tulee täyteen 15 vuotta työuraa julkisella sektorilla. Sitä ennen toimin yrittäjänä parikymmentä vuotta. Suurimman osan ajasta täällä julkisella puolella olen ollut tekemisissä yritysten kehittämiseen liittyvien tehtävien kanssa. Olen omalta osaltani myös halunnut nostaa yrittäjyyden arvostusta.

Jo se, että pystyy hankkimaan toimeentulon yrittäjänä, on minusta valtavan hieno saavutus. Harvalla on lopulta niin paljon rohkeutta, sitkeyttä ja uskoa omaan tekemiseen, että tähän pääsee. Ja jos on vielä onnistunut kehittämään hyvän liikeidean ja organisoimaan toiminnan niin, että töitä riittää muillekin, niin arvostukseni kasvaa entisestään. Korvaani on aina särähtäneet puheet pienistä yrityksistä ”nakkikioskeina”.  Sopii koettaa itse.

Pienten yritysten merkitys ja tärkeys on ymmärretty ja tunnustettu maan ylintä poliittista johtoa myöten. Esimerkkinä nostan hallituksen kärkihankkeen liittyvän ja Uudenmaan ELY-keskuksen vetämän valtakunnallisen Yrittäjästä työnantajaksi -pilotin. Siinä halutaan konkreettisesti auttaa tilanteessa, jossa yksinyrittäjä on palkkaamassa rinnalleen ensimmäisen työntekijän. Hankkeessa keskitytään rekrytoinnin oleellisimpiin asioihin, kuten mitä tehtäviä henkilön työhön kuuluu, mitä osaamista tarvitaan ja millaista persoonaa etsitään, että henkilökemia pelaa yrittäjän kanssa myös pidtemmän päälle. Ja jotta kaikki menisi nappiin ja sopiva henkilö löydetään, tarvitaan myös hyvät kanavat ja verkostot.

Tämä hanke on yksi esimerkki julkisen toimijan eli tässä ELY-keskuksen tavasta tuottaa arvoa yhteiskuntaan. Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen sisältää yritykselle riskin. Riski realisoituu, jos palkataan tehtävään täysin sopimaton henkilö. Tällöin yritykselle voi aiheutua paitsi kustannuksia, myös maineen menetys, kun sopimuksista ei pystytä pitämään kiinni. Kaikesta tästä seuraa yrittäjän väsymistä, motivaation laskua ja ehkä myös päätös, että yrittäjä haluaa jatkossa pärjätä yksin.  Oikeaan osunut rekrytointi puolestaan tuo uusia mahdollisuuksia kasvuun: se lisää yrityksen kapasiteettia ja vapauttaa yrittäjän aikaa sekä voimia yrityksensä kasvun ja kehittymisen suunnitteluun eli varsinaisiin johtajan tehtäviin.

Miten tämä liittyy otsikossa mainittuun arvoon? Julkinen toimija tähtää siihen, että annetuilla resursseilla tuotettaisiin mahdollisimman paljon arvoa yhteiskuntaan. ELY-keskuksen kannattaakin olla mukana asioissa, joissa pienellä tökkäyksellä saadaan iso vaikutus aikaan. Taka-ajatuksena on (paljastettakoon nyt sekin), että kun yritystä autetaan kannattavaan kasvuun, yritys tarvitsee kasvun myötä lisää väkeä töihin. Yhteiskuntaan syntyy työpaikkoja, mistä taas seuraa verotuloja ja suomalainen yhteiskunta hyötyy. Eikä yrittäjällekään tässä yhtälössä huonosti käy. Kun kasvu tehdään kannattavasti, yrittäjälle jää enemmän käteen.

Menestyvien yritysten päämäärä on niiden asiakkaiden menestyminen. Ne tuottavat asiakkaille arvoa; erilaista, enemmän tai edullisemmin kuin kilpailijansa. Asiakkaat haluavat käyttää tällaisen yrityksen palveluita, koska kokevat saavansa vastinetta rahalle. Asia kuitenkin mutkistuu, kun palvelu ostetaan yhteiskunnan varoin. Kuka tällöin on se asiakas, jolle tuotetaan arvoa: yhteiskunta, joka maksaa laskun vai asiakas, joka saa palvelun?

Olen täällä valtiolla epäilemättä jo jossain määrin laitostunut, mutta nykyisin minulla särähtää korvaan tuon nakkikioskivertauksen lisäksi vähintään yhtä pahasti kritiikittömät heitot, että yritysten tuottamat palvelut olisivat oletusarvoisesti parempia ja halvempia kuin julkisin varoin tuotetut.  Jotkut ovat, jotkut eivät. Yrityksiä ja toimintatapoja on hyvin monenlaisia. Ei ole olemassa mitään yhtä muottia, jonka mukaan esimerkiksi kaikkien tietyn alan yritysten toimintatapa ja laatutaso olisivat vakio. Jokainen yritys on oma yksilönsä, omine tapoineen.

Yksittäisiä palveluja vertaamista tärkeämpää on ymmärtää perustavanlaatuinen ero julkisen ja yksityisen palveluntuottajan toimintalogiikan ja tavoitteiden välillä. Julkiselle toimijalle annetaan budjetti ja tehtävä: tuottakaa tällä rahalla yhteiskuntaan niin paljon arvoa kuin pystytte.  Yksityinen palveluntuottaja puolestaan maksimoi omistajiensa saamaa hyötyä ja järjestää toimintansa tästä lähtökohdasta käsin. Niin yllättävältä kuin se voikin kuulostaa, niin virkamies on kansalaisen kaveri. Virkamies vahtii tarvittaessa ärhäkästikin, että asiat menevät oikein eikä veronmaksajien pussista kahmita rahoja miten sattuu.

Kun veronmaksajien rahoilla ostetaan palveluita, niin hankinta voidaan kiteyttää kahteen tavoitteeseen: hinta alas – yhteiskunnan saama arvo ylös, sisältäen palvellun asiakkaan saaman arvon. Kilpailutuksella valitaan parhaat palveluntuottajat ja paras kombinaatio maksimiarvon saavuttamiseksi minimihinnalla. Tästä itse asiassa otsikossakin on kyse. Kun julkisia palveluita ja niiden tuottamista järjestetään uudella tavalla, pitäisi aina pitää mielessä asiakkaan saama arvokas palvelu ja siitä johdettuna arvo yhteiskunnalle. En usko kenenkään olevan eri mieltä siitä, että meidän vähillä yhteisillä rahoillamme kannattaa tuottaa niin paljon hyvää kuin mahdollista.

Reino Koho

Reino Koho_blogi

Kirjoittaja on johdon tuki -yksikön päällikkö

Töissä työelämää kehittämässä

Työskentelen Uudenmaan ELY-keskuksessa työllisyys, työvoiman kehittäminen ja kotouttaminen -yksikössä. Pääasialliset tehtäväalueeni ovat kaksi verkostoa: Työelämä 2020 -hankkeen Uudenmaan alueverkosto, jossa toimin tällä hetkellä alueverkostovastaavana sekä Uudenmaan Elinikäisen ohjauksen yhteistyöryhmä (ELO-ryhmä), jossa olen jäsenenä ja sihteerinä. Tehtäviini kuuluu myös yhteistyötä Uudenmaan TE-toimiston kanssa.

Kun esimieheni pari vuotta sitten pyysi minua mukaan Työelämä 2020 -hankkeen Uudenmaan alueverkoston toimintaan, suhtauduin asiaan kovin epäillen. Suuntautuuhan toiminta suurelta osin yrityksiin ja työelämän kehittämiseen ja koko se maailma oli minulle hyvin vieras. Pian kuitenkin huomasin, että itse asiassahan tässä on kyse työelämän laadusta ja työntekijöiden hyvinvoinnista, sillä hyvinvoivat työntekijät tuottavat hyvää työtä, hyvää tulosta. Työelämä 2020 -hankkeen tavoitteena on, että Suomen työelämä on Euroopan parasta vuoteen 2020 mennessä. Kyseessä on siis kaikkien osapuolien, itse asiassa koko yhteiskunnan, etu. Voisiko enää mielekkäämpää tehtävän sisältöä ollakaan.

Uudenmaan ELO-verkosto puolestaan keskittyy ohjausosaamisen edistämiseen alueella. Näiden kahden verkoston teemat ja toiminta limittyvät luontevasti toisiinsa, tässä ajassa joustavasti liikkuvaksi kokonaisuudeksi, jossa nostetaan esiin työelämän uusia ilmiöitä ja viedään eteenpäin viestiä työelämän tarjoamista mahdollisuuksista sekä motivaation ja rohkeuden merkityksestä oman elämän hallinnassa.

Työelämän uudet tuulet: itseohjautuvuus, palveleva johtajuus, rohkeuden, motivaation ja luottamuksen merkityksen tunnistaminen, palkkatyön ja yrittäjyyden välimaatossa liikkuvien hybridien työntekijöiden maailma sekä aivan uudet tavat tehdä työtä ovat loputtoman kiinnostava ja innostava aihe. Koko suuri työelämän murros tuo mukanaan paljon epävarmuutta, mutta myös mahdollisuuksia. Esimerkiksi työskentely yhteisöllisessä työtilassa on melko uusi ilmiö, mutta jo todellisuutta monen kohdalla. Tällainen työskentely saattaa myös tarjota mahdollisuuden tavata muita osaajia. Ehkä näiden kohtaamisten kautta voi syntyä jotain aivan uutta.

Eija Vanhala

Eija blogikirjoitus

Kirjoittaja toimii suunnittelijana Elikeinot, työvoima ja osaaminen -vastuualueella