Hyvä johtajuus on viisautta, lempeyttä, yhteistyökykyä ja enemmän

Tuoreen virkamiehen ajatuksia työyhteisönsä johtamiskulttuurista

Itsensä johtaminen on nykyisin arvostettua. On ymmärrettävä oma rooli työyhteisössä ja osana laajempaa kokonaisuutta. On sparrattava itseään niin ammattitaidon, yhteistyötaitojen kuin verkostoitumisenkin kehittämisessä. On tunnettava vahvuutensa ja heikkoutensa, osattava vaatia parempia suorituksia ja toisaalta oltava lempeä ja armollinen itselleen. Olisivatko nämä myös hyvän johtajan ominaisuuksia?

Tähänastisen työhistoriani aikana olen saanut nauttia monien – keskenään hyvinkin erilaistenkin – hyvien johtajien kannustuksesta, tuesta ja ohjauksesta. Hyvä johtaja luottaa ja saa ihmisen tuntemaan itsensä hyväksi ja merkitykselliseksi niin työntekijänä kuin yksilönäkin. Hyvä johtaja auttaa tunnistamaan uusia näkökulmia ja kehittymismahdollisuuksia sekä innostaa hyviin suorituksiin. Hyvä johtaja on kuin puutarhuri, joka saa kaikenlaiset kukat kukoistamaan ja viihtymään yhdessä. Satoi tai paistoi.

Tulevan aluehallinto- ja maakuntauudistuksen siintäessä mielessä olen kiinnittänyt entistä enemmän huomiota nykyisen työyhteisöni ja sen johdon vahvuuksiin. Uudenmaan ELY-keskuksessa, jonka ympäristövastuualueella työskentelen, on upea joukko hyviä johtajia ja itsensä johtajia. Asiantuntijat, jotka ovat taitavia itsensä johtajia, keskittyvät olennaiseen, suoriutuvat vaativien työtehtävien kokonaisuuksista ja tekevät hyvää yhteistyötä kollegojen ja asiakkaiden kanssa. Esimiehet kannustavat, luottavat ja ohjaavat. Molempien viestinnässä välittyy ystävällisyys ja auttamisen halu – arvoja, joiden merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Uusia organisaatioita suunniteltaessa on tärkeä tunnistaa ja vaalia hyvää johtajuutta. Eri organisaatioiden hyvien käytäntöjen yhdistäminen voi parhaimmillaan luoda jotain aivan uutta ja ainutlaatuista. On myös tärkeä muistaa, ettei hyvän johtamisen – tai itsensä johtamisen – kulttuuri ole itsestäänselvyys.

Tällä hetkellä nautin tietoisesti jokaisesta päivästä osana työyhteisöäni. Uskon, että meille jää ELY-keskusajasta muistoksi hyviä yhteistyö- ja itsemme johtamistaitoja. Uusien organisaatioiden aloittamiseen on reilut kaksi vuotta aikaa. ELY-keskusten näkökulmasta tuo aika voi olla jossain mittakaavassa paljon – toisessa vähän. Jos kallistuu jälkimmäiseen, voi ajatella: vähän mutta hyvää.  Ja suunnataan katseet kohti tulevia, uudenlaisia yhteistyömahdollisuuksia.

Liisa Nyrölä

Liisa_nyrölä3

Kirjoittaja aloitti ympäristövaikutusten arviointiin liittyvissä viranomaistehtävissä huhtikuussa 2017 ja toimii tällä hetkellä valtion uuden lupa-, ohjaus- ja valvontaviraston (Luova) valmistelutehtävissä

Liikenne murroksessa – painopiste liikkumisesta saavutettavuuteen

Sain mielenkiintoisen mahdollisuuden päästä viikoksi koulun penkille Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakouluun. Paljon on muuttunut siitä, kun astelin fuksina samoja käytäviä, eikä kyse ole muodista, opiskelijoiden salkkujen vaihtumisesta reppuihin tai prujujen vaihtumisesta läppäreihin. Silmiinpistävintä on koko Otaniemen kampuksen muutokset, koulutuksen kansainvälistyminen, pikaratikan tulemisen ja metron aukeamisen odotus. Osastoja on tuolla ennenkin vuorotellen jaettu ja yhdistetty, mutta nyt ensimmäistä kertaa historiansa aikana vanha Liikennelaboratorio muuttaa fyysisesti pois Rakentajanaukio 4:stä.

Tämän päivän liikennekeskustelussa korostuu, että liikenne on murroksessa ja muutos on jo ovella. Aihe on erittäin kiinnostava ja odotin paljon kansainvälisiltä luennoitsijoita, miten asia nähdään suuressa maailmassa ja mitä tuleville liikennealan asiantuntijoille opetetaan.

Yleisesti tiedostetaan, että muutos on tulossa. Sitä verrataan digitalisaation, Googlen, Wikipedian, Skypen, Facebookin jne. läpimurtoon ja muutoksen oletetaan olevan nopeaa. Sen sijaan jäi epäselväksi, mikä liikenteen muutos on ja mihin suuntaan se vaikuttaa. Mikä on esimerkiksi MaaS:n (Mobility as Service), automaatioautojen, älyliikenteen ym. vaikutus teiden todellisiin liikennemääriin? Sen sijaan liikkumisen hallintaa hinnoittelun keinoin on voitu arvioida liikennemallien avulla.

New Yorkista löytyy esimerkki tiestä, jonka käyttötarkoitus on muutettu. Ei ole tietoa, mitä muuta liikennejärjestelmässä on tehty, mutta huomioitavaa on kuitenkin, että autoliikenne oli vähentynyt jo ennen kuin tie purettiin. Vastaavista jälkeen-kuvista autot ovat yleensä vain kadonneet jonnekin ja tilalla on vehreyttä ja auringonpaisetta sekä onnellisia pyöräilijöitä ja kävelijöitä. Kansainväliset esimerkit monikaistaisista usean kerroksen eritasoliittymistä ja liikenneongelmista ovat kuitenkin kaukana suomalaisesta liikenneympäristöstä. Meillä herättiin jo 60-luvulla liikenteen kauhuskenaarioihin ja otettiin suunta kohti joukkoliikennemyönteisempää suunnittelua.

Professori Moshe Givoni esitteli 4R:n teorian (Renew–Redesign–Repurpose–Remove). Modernia infrastruktuuria ei tarvitsisi enää rakentaa kestämään ikuisesti pyramidien tapaan vaan eliniäksi arvioidaan riittävän 60 vuotta. Givoni esitteli myös termin Reasonable Travel Time (RTT) eli ns. tyydyttävän matka-ajan, mihin infrastruktuurilla pyritään. Aina tärkeintä ei ole matka-ajan pituus, vaan mikä siitä ajasta on hyödyllistä aikaa esim. etätyön tekemiseen ja mikä aika on hukattua aikaa. Givoni ei kuitenkaan puhunut matka-ajan ennustettavuudesta tai häiriöherkkyydestä, mikä usein on tärkeämpää kuin pienet säästöt matka-ajassa. Hänen esimerkkinsä käsiteli työmatkaliikennettä. Sen sijaan tavaraliikenteen kuljetuksille jokainen lisäminuutti maksaa ja heikentää kansainvälistä kilpailukykyä.

Joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn edistäminen on kannatettavaa ja niiden kulkumuoto-osuutta jokapäiväisessä liikenteessä tulee lisätä. Autoliikenteen toimivuutta ei kuitenkaan pidä ohittaa. Alueiden saavutettavuus tulee varmistaa ja koko liikennejärjestelmä pitää toimivana. Tavaraliikenteen sujuvuus ja elinkeinoelämän kuljetukset tulee turvata ja ennen kaikkea liikenneturvallisuutta parantaa.

Voidaanko tieliikenneinfrastruktuuri laittaa solmuun tai edes kauniille rusetille etupainotteisesti, ennen kuin liikkumisen todellinen muutos ja suunta ovat näkyvissä eikä vain arvailujen varassa?

Otaniemessä on otettu käyttöön tehokas keino autoliikenteen vähentämiseen ja muiden kulkumuotojen suosion kasvattamiseen – pysäköintipolitiikka. Joukkoliikennetarjontaan on tulossa roima parannus, mutta sen lisäksi vanhojen laajojen parkkialueiden tilalle nousee uusia rakennuksia. Lopuillekin parkkipaikoille on tullut aikarajoituksia ja ne ovat muuttuneet osin luvanvaraisiksi ja maksullisiksi.

 Heli Siimes

Heli-Siimes_blogi

 Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueella

 

Arvoa yhteiskuntaan – yksityisin vai julkisin voimin?

Kohta puoleen minulle tulee täyteen 15 vuotta työuraa julkisella sektorilla. Sitä ennen toimin yrittäjänä parikymmentä vuotta. Suurimman osan ajasta täällä julkisella puolella olen ollut tekemisissä yritysten kehittämiseen liittyvien tehtävien kanssa. Olen omalta osaltani myös halunnut nostaa yrittäjyyden arvostusta.

Jo se, että pystyy hankkimaan toimeentulon yrittäjänä, on minusta valtavan hieno saavutus. Harvalla on lopulta niin paljon rohkeutta, sitkeyttä ja uskoa omaan tekemiseen, että tähän pääsee. Ja jos on vielä onnistunut kehittämään hyvän liikeidean ja organisoimaan toiminnan niin, että töitä riittää muillekin, niin arvostukseni kasvaa entisestään. Korvaani on aina särähtäneet puheet pienistä yrityksistä ”nakkikioskeina”.  Sopii koettaa itse.

Pienten yritysten merkitys ja tärkeys on ymmärretty ja tunnustettu maan ylintä poliittista johtoa myöten. Esimerkkinä nostan hallituksen kärkihankkeen liittyvän ja Uudenmaan ELY-keskuksen vetämän valtakunnallisen Yrittäjästä työnantajaksi -pilotin. Siinä halutaan konkreettisesti auttaa tilanteessa, jossa yksinyrittäjä on palkkaamassa rinnalleen ensimmäisen työntekijän. Hankkeessa keskitytään rekrytoinnin oleellisimpiin asioihin, kuten mitä tehtäviä henkilön työhön kuuluu, mitä osaamista tarvitaan ja millaista persoonaa etsitään, että henkilökemia pelaa yrittäjän kanssa myös pidtemmän päälle. Ja jotta kaikki menisi nappiin ja sopiva henkilö löydetään, tarvitaan myös hyvät kanavat ja verkostot.

Tämä hanke on yksi esimerkki julkisen toimijan eli tässä ELY-keskuksen tavasta tuottaa arvoa yhteiskuntaan. Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen sisältää yritykselle riskin. Riski realisoituu, jos palkataan tehtävään täysin sopimaton henkilö. Tällöin yritykselle voi aiheutua paitsi kustannuksia, myös maineen menetys, kun sopimuksista ei pystytä pitämään kiinni. Kaikesta tästä seuraa yrittäjän väsymistä, motivaation laskua ja ehkä myös päätös, että yrittäjä haluaa jatkossa pärjätä yksin.  Oikeaan osunut rekrytointi puolestaan tuo uusia mahdollisuuksia kasvuun: se lisää yrityksen kapasiteettia ja vapauttaa yrittäjän aikaa sekä voimia yrityksensä kasvun ja kehittymisen suunnitteluun eli varsinaisiin johtajan tehtäviin.

Miten tämä liittyy otsikossa mainittuun arvoon? Julkinen toimija tähtää siihen, että annetuilla resursseilla tuotettaisiin mahdollisimman paljon arvoa yhteiskuntaan. ELY-keskuksen kannattaakin olla mukana asioissa, joissa pienellä tökkäyksellä saadaan iso vaikutus aikaan. Taka-ajatuksena on (paljastettakoon nyt sekin), että kun yritystä autetaan kannattavaan kasvuun, yritys tarvitsee kasvun myötä lisää väkeä töihin. Yhteiskuntaan syntyy työpaikkoja, mistä taas seuraa verotuloja ja suomalainen yhteiskunta hyötyy. Eikä yrittäjällekään tässä yhtälössä huonosti käy. Kun kasvu tehdään kannattavasti, yrittäjälle jää enemmän käteen.

Menestyvien yritysten päämäärä on niiden asiakkaiden menestyminen. Ne tuottavat asiakkaille arvoa; erilaista, enemmän tai edullisemmin kuin kilpailijansa. Asiakkaat haluavat käyttää tällaisen yrityksen palveluita, koska kokevat saavansa vastinetta rahalle. Asia kuitenkin mutkistuu, kun palvelu ostetaan yhteiskunnan varoin. Kuka tällöin on se asiakas, jolle tuotetaan arvoa: yhteiskunta, joka maksaa laskun vai asiakas, joka saa palvelun?

Olen täällä valtiolla epäilemättä jo jossain määrin laitostunut, mutta nykyisin minulla särähtää korvaan tuon nakkikioskivertauksen lisäksi vähintään yhtä pahasti kritiikittömät heitot, että yritysten tuottamat palvelut olisivat oletusarvoisesti parempia ja halvempia kuin julkisin varoin tuotetut.  Jotkut ovat, jotkut eivät. Yrityksiä ja toimintatapoja on hyvin monenlaisia. Ei ole olemassa mitään yhtä muottia, jonka mukaan esimerkiksi kaikkien tietyn alan yritysten toimintatapa ja laatutaso olisivat vakio. Jokainen yritys on oma yksilönsä, omine tapoineen.

Yksittäisiä palveluja vertaamista tärkeämpää on ymmärtää perustavanlaatuinen ero julkisen ja yksityisen palveluntuottajan toimintalogiikan ja tavoitteiden välillä. Julkiselle toimijalle annetaan budjetti ja tehtävä: tuottakaa tällä rahalla yhteiskuntaan niin paljon arvoa kuin pystytte.  Yksityinen palveluntuottaja puolestaan maksimoi omistajiensa saamaa hyötyä ja järjestää toimintansa tästä lähtökohdasta käsin. Niin yllättävältä kuin se voikin kuulostaa, niin virkamies on kansalaisen kaveri. Virkamies vahtii tarvittaessa ärhäkästikin, että asiat menevät oikein eikä veronmaksajien pussista kahmita rahoja miten sattuu.

Kun veronmaksajien rahoilla ostetaan palveluita, niin hankinta voidaan kiteyttää kahteen tavoitteeseen: hinta alas – yhteiskunnan saama arvo ylös, sisältäen palvellun asiakkaan saaman arvon. Kilpailutuksella valitaan parhaat palveluntuottajat ja paras kombinaatio maksimiarvon saavuttamiseksi minimihinnalla. Tästä itse asiassa otsikossakin on kyse. Kun julkisia palveluita ja niiden tuottamista järjestetään uudella tavalla, pitäisi aina pitää mielessä asiakkaan saama arvokas palvelu ja siitä johdettuna arvo yhteiskunnalle. En usko kenenkään olevan eri mieltä siitä, että meidän vähillä yhteisillä rahoillamme kannattaa tuottaa niin paljon hyvää kuin mahdollista.

Reino Koho

Reino Koho_blogi

Kirjoittaja on johdon tuki -yksikön päällikkö

Töissä työelämää kehittämässä

Työskentelen Uudenmaan ELY-keskuksessa työllisyys, työvoiman kehittäminen ja kotouttaminen -yksikössä. Pääasialliset tehtäväalueeni ovat kaksi verkostoa: Työelämä 2020 -hankkeen Uudenmaan alueverkosto, jossa toimin tällä hetkellä alueverkostovastaavana sekä Uudenmaan Elinikäisen ohjauksen yhteistyöryhmä (ELO-ryhmä), jossa olen jäsenenä ja sihteerinä. Tehtäviini kuuluu myös yhteistyötä Uudenmaan TE-toimiston kanssa.

Kun esimieheni pari vuotta sitten pyysi minua mukaan Työelämä 2020 -hankkeen Uudenmaan alueverkoston toimintaan, suhtauduin asiaan kovin epäillen. Suuntautuuhan toiminta suurelta osin yrityksiin ja työelämän kehittämiseen ja koko se maailma oli minulle hyvin vieras. Pian kuitenkin huomasin, että itse asiassahan tässä on kyse työelämän laadusta ja työntekijöiden hyvinvoinnista, sillä hyvinvoivat työntekijät tuottavat hyvää työtä, hyvää tulosta. Työelämä 2020 -hankkeen tavoitteena on, että Suomen työelämä on Euroopan parasta vuoteen 2020 mennessä. Kyseessä on siis kaikkien osapuolien, itse asiassa koko yhteiskunnan, etu. Voisiko enää mielekkäämpää tehtävän sisältöä ollakaan.

Uudenmaan ELO-verkosto puolestaan keskittyy ohjausosaamisen edistämiseen alueella. Näiden kahden verkoston teemat ja toiminta limittyvät luontevasti toisiinsa, tässä ajassa joustavasti liikkuvaksi kokonaisuudeksi, jossa nostetaan esiin työelämän uusia ilmiöitä ja viedään eteenpäin viestiä työelämän tarjoamista mahdollisuuksista sekä motivaation ja rohkeuden merkityksestä oman elämän hallinnassa.

Työelämän uudet tuulet: itseohjautuvuus, palveleva johtajuus, rohkeuden, motivaation ja luottamuksen merkityksen tunnistaminen, palkkatyön ja yrittäjyyden välimaatossa liikkuvien hybridien työntekijöiden maailma sekä aivan uudet tavat tehdä työtä ovat loputtoman kiinnostava ja innostava aihe. Koko suuri työelämän murros tuo mukanaan paljon epävarmuutta, mutta myös mahdollisuuksia. Esimerkiksi työskentely yhteisöllisessä työtilassa on melko uusi ilmiö, mutta jo todellisuutta monen kohdalla. Tällainen työskentely saattaa myös tarjota mahdollisuuden tavata muita osaajia. Ehkä näiden kohtaamisten kautta voi syntyä jotain aivan uutta.

Eija Vanhala

Eija blogikirjoitus

Kirjoittaja toimii suunnittelijana Elikeinot, työvoima ja osaaminen -vastuualueella

Tieverkon parantamisen tarpeiden ja mahdollisuuksien välillä valtava kuilu

Maaliskuun lopussa minulla tulee vuosi täyteen liikennevastuualueen johtajana. Siirryin tänne Uudenmaan ELY-keskukseen Liikennevirastosta. Hieman aiemmin kävin ELY-keskuksessa harjoittelemassa, reilun vuoden mittaisen tehtäväkierron ajan, ja miellyin työn konkreettisuuteen ja siihen, että työpöydällä olleet pienemmät ja isommat asiat olivat kaikki niin lähellä monen kansalaisen ja toimijan arkea. Toki suuri vaikutuksensa oli myös sillä, että viihdyin täällä työyhteisössä erinomaisesti.

Tiesin siis, mihin hakeuduin ja mistä työssäni tulen pitämään. Samalla tiesin, mikä tulee työssäni tuntumaan raskaalta. Jos vielä jotenkin pystymmekin ainakin nyt korjausvelan taittamiseen suunnatun lisärahoituksen turvin pitämään olemassa olevan tieverkon edes välttävässä kunnossa, ovat mahdollisuudet pienimpiinkin tarpeellisiin parannustoimiin olemattomat. Tarve olisi huutava, niin omasta kuin erityisesti asiakkaidemme mielestä: parannusta pitäisi saada aikaiseksi, jotta liikenneturvallisuus saataisiin paremmaksi, tieverkko palvelemaan paremmin maan elinkeinoelämän tarpeita ja pullonkauloja muun kehityksen kannalta poistettua. Tarvittaisiin kevyen liikenteen väyliä, liittymäremontteja, riista-aitoja, meluesteitä, turvallisempia suojateitä, bussipysäkkien parantamista ja vielä paljon muutakin. Näiden pienempien parannustarpeiden lisäksi tarvittaisiin myös suurisuuntaisempaa liikenteen pääsuonien kehittämistä ja ajanmukaistamista.

Käytettävissä oleva perustienpidon rahoitus menee lähes kokonaan tiestön kunnossapitoon, josta ei löydy tingittävää, päinvastoin, tavanomainen rahoitustaso ei riitä likimainkaan kestävään kunnossapidon tasoon. Maamme hallitus päätti keväällä 2016 käynnistää tällä hallituskaudella kuusi isoa infrahanketta, joista yksi on Lahden eteläinen kehätie valtatielle 12. Tämä on todella merkittävä kehittämishanke alueella. Lisäksi hallitukselta erillisrahoituksen saaneilla korjausvelkaohjelmalla ja perusväylänpidon lisärahoitusohjelmalla pystytään korjausvelan kasvun pysäyttämisen ja pienen, hetkellisen vähenemisen lisäksi toteuttamaan muutamia investointiluonteisia parantamishankkeita. Muutoin on tilanne se, että parantamishankkeita pystytään ELY-keskuksen kokonaan tai osittain rahoittamana toteuttamaan vain yhden käden sormilla laskettava määrä vuosittain ja nekin pienehköjä. Kunnat ja jopa yritykset ovat tulleet talkoisiin mukaan ja rahoittavat maantieverkon parantamishankkeita huomattavasti ELY-keskuksen omaa osuutta enemmän. Tekemään siis pystytään vain pienen pieni murto-osa tarvittavasta. Tämä turhauttaa!

Uudenmaan ELY-keskuksen tiedossa olevat hanketarpeet on koottu ns. hankekoreihin. Kaikkien hanketarpeiden keskitetty kokoaminen helpottaa toimenpiteiden ohjelmointia sekä rahoituksen ohjaamista oikeisiin hankkeisiin ja hankekokonaisuuksiin. Koska tarpeita on paljon, tulee olla systemaattinen tapa koota tarpeet, luokitella niitä ja laittaa ne tärkeysjärjestykseen.

Ylläpidon ja peruskorjausten hankekoreja on yhteensä 31 kappaletta (esimerkiksi tien rakenteen parantaminen, tiestön alittavien rumpujen uusiminen sekä linja-autopysäkkien katosten ja meluseinien korjaaminen), ja niissä on esitettynä yhteensä noin 1 900 hanketta. Laajennus- ja uusinvestointien hankekoreja on yhteensä 10 ja niissä on kaikkiaan 1 650 hanketta. Jälkimmäisistä lukumääräisesti selvästi suurimmat hankekorit ovat kevyen liikenteen yhteys- ja ylityspuutteet sekä erilliset liikenneturvallisuushankkeet. Valtion varoin investoinneista pystytään vuosittain toteuttamaan siis vain 2–5 hanketta. Hitaasti toteutuvat myös ylläpidon ja peruskorjausten toimet. Kuilu tarpeiden ja mahdollisuuksien välillä on järisyttävän suuri.

Saamme paljon palautteita ja toimenpide-ehdotuksia yksittäisiltä kansalaisilta, järjestöiltä, yrityksiltä ja sidosryhmiltä. Tiet on tarkoitettu käyttäjille ja alustaksi sille, että tämän yhteiskunnan rattaat pysyvät pyörimässä. Suhtaudumme asiakkaiden näkemyksiin vakavasti. Välillä voi tuntua siltä, että selittelemme tai vetäydymme voivottelemaan rahapulaa, vaikka tarkoitus on kertoa, että olemme kuulleet asianne, arvioimme ja suhteutamme sen omaa asiantuntemustamme hyödyntäen muihin tarpeisiin ja pyrimme löytämään kriittisiin ongelmiin ripeät ratkaisut.  Kehittämistarpeiden tyydyttämiseen resurssimme kuitenkin ovat hyvin pienet.

Tällainen ei kuuluisi tilanteen olla eikä vallitsevaan tilanteeseen sovi alistua. Yhteiskunnan pyörät eivät tieverkollamme pyöri niin kuin niiden soisi pyörivän, vaan monenlaisia pullonkauloja on tarve poistaa. Toimintaympäristö on voimakkaassa murroksessa, liikenne tulee palveluistumaan ja automatisaatio, robotisaatio ja digitaaliset palvelut muuttamaan liikennettä varmasti perusteellisemmin ja ehkä ripeämmin kuin osaamme kuvitella. Ajanmukainen väyläverkko tarvitaan alustaksi myös tulevaisuuden liikenteelle.

Liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut parlamentaarisen työryhmän, jonka tehtävänä on helmikuuhun 2018 mennessä määritellä liikenneverkon ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittavat keinot. Tarve tälle työlle on huutava. Vähintään yhtä tärkeää kuin liikenneverkon korjausvelan vähentäminen on myös väyläverkon kehittäminen. Kehittäminen ei ole vain isoja investointeja vaan myös pienempiä hankkeita tarvitaan, esimerkiksi uusia kevyen liikenteen väyliä. Myös jo valmisteilla olevissa hallinnon myllerryksissä tulee pitää huoli siitä, että jatkossa edellytykset tehokkaalle ja tulokselliselle tieverkon kehittämiselle ja kunnossapidolle eivät ainakaan heikkene.

Tuovi Päiviö

tuovipaivio

Kirjoittaja on Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueen johtaja

Yhteistyö – työelämän suola

Viisauden kulmakiveksi on määritelty kyky tarkastella asioita monesta näkökulmasta. Ei siis liene sattumaa, että moninäkökulmaisuus määrittelee virkamiehenkin työtä. Ympäristölupapäätösten valmistelussa otetaan esimerkiksi huomioon niin haitankärsijät, luvanhakija kuin luontoarvotkin. Valmistelutyöltä edellytetään läpinäkyvyyttä, sujuvuutta sekä eri näkökohtien tasapuolista huomioon ottamista ja yhteensovittamista. Työssä tarvitaan säädös- ja substanssiosaamisen ohella yhä enemmän myös hyviä yhteistyötaitoja.

Kaikilla meistä on yhteistyön kokemuksia. Itselläni mieleenpainuvimpia ovat olleet tilanteet, joissa yhdessä on saatu aikaan enemmän, kuin kukaan yksin. Silloin on oivallettu uutta, jalostettu tietoa kirkkaiksi johtopäätöksiksi tai kehitetty entistä parempia tapoja toimia yhdessä. Nämä ovat olleet työelämäni huippuhetkiä. Hyvän yhteistyön elementtejä ovat luottamus, avoimuus, rohkeus ja myötätuntoisuus – maustettuna kannustuksella ja kunnioituksella. Pahitteeksi ei ole sekään, että yhdessä on hauskaa. Iloinen mieli tuo yllättävän paljon energiaa työntekoon ja voi ruokkia uusien ideoiden syntymistä.

Aina ei toisaalta voi eikä tarvitsekaan olla hauskaa. Jokaisella meistä on oma selkäreppumme eletystä elämästä, johon mahtuu mukavien muistojen lisäksi surua, pettymyksiä ja kipeitä asioita. Kuten psykologi Peter Frost on todennut: ”There is always pain in the room”. Vaikeina hetkinä korostuu myötätunnon merkitys. Se auttaa meitä suhtautumaan kanssaihmisiimme lämmöllä ja välittäen. Tutkimusten mukaan työntekijät ovat sitoutuneempia ja vaihtuvuus vähenee organisaatioissa, joissa on lämpöä, välittämistä ja myötätuntoa.

Hyvä yhteistyö ei välttämättä ole helppoa. Joskus se vaatii onnistuakseen siirtymistä pois omalta mukavuusalueelta. Omien näkemysten tarkistamista tai suun avaamista neuvottelussa, vaikka olisi helpompi olla hiljaa. Usein rohkeus kuitenkin palkitaan. Parhaimmillaan vaikeakin kompromissi voi tuoda mukanaan onnistumisen elämyksen: me teimme sen – yhdessä! Yhteistyö edellyttää ja toisaalta myös vahvistaa luottamusta. Saavuttaaksemme luottamusta meidän on osoitettava itse olevamme sen arvoisia.

Niin luonnollinen osa työelämää kuin yhteistyö onkin, voi välillä pysähtyä pohtimaan omia yhteistyötaitoja. Onko niitä vielä mahdollista kehittää? Seuraavat viisi kohtaa tulivat minulle ensimmäiseksi mieleen ajatuksesta yhteistyön huoneentaulu. Minkälainen on sinun huoneentaulusi?

1) Luota ja ole luottamuksen arvoinen.

2) Jaa tietoa ja kerro näkemyksesi avoimesti.

3) Suhtaudu kanssaihmisiin myötätunnolla.

4) Huomaa asioiden hyvät puolet ja kerro huomioistasi.

5) Kannusta ja ota mukaan yhteistyöhön.

Liisa Nyrölä

Liisa_nyrola

Kirjoittaja toimi projektikoordinaattorina Etelä-Suomen aluehallintovirastossa maaliskuuhun 2017 ja aloittaa ylitarkastajana Uudenmaan ELY-keskuksessa 1.4.2017. Tämä kirjoitus on julkaistu myös aluehallintoviraston blogissa.

Etelä-Suomen AVIn ja Uudenmaan ELY-keskuksen yhteisen kokeilu- ja kehittämisprojektin tavoitteena oli parantaa YVA- ja lupamenettelyjen yhteyttä sekä viranomaisyhteistyötä.

Projektin loppuraportti (doria.fi)

Kyllä suutarin lapsen kengillä kelpaa nyt kulkea

Kerrankin uutinen, jolla kelpaa paukutella henkseleitä. Uudenmaan ELY-keskuksen työntekijät ovat viimeisen viiden vuoden aikana vähentäneet työmatkojensa hiilidioksidipäästöjä yli 40 prosenttia.

Tieto perustuu kyselyyn, jossa kysytään aina tietyllä elo-syyskuun vaihteen viikolla tarkat tiedot kodin ja työpaikan välisistä matkoista ja liikkumistottumuksista. Näin kattavaa seurantaa ei tiettävästi muualla Suomessa ole toteutettu.

Viime vuonna lähes 250 vastaajaa tekivät seurantaviikolla 3500 työmatkaa, sen osaa tai päätöksen jäädä etätöihin. Yli 60 prosenttia työmatkoista tehtiin joukkoliikenteen kulkuvälineillä ja reilu kymmenes autolla yksin tai kimppakyydissä. Pyöräilyn osuus oli 11 % ja kävelyn 4 %. Näistä valinnoista syntyy hiilidioksidipäästöjä henkilöä kohden noin 400 kiloa vuodessa, kun vuonna 2011 kertymää oli vielä lähes 700 kiloa.

Tuloksesta on syytä iloita, koska juuri tämän puolesta me myös teemme niitä töitä. Että ihmiset valitsisivat aina kuin mahdollista muun liikkumistavan kuin oman auton: kävelyn, pyörän, metron, bussin, junan tai raitiovaunun.

graafi_blogiin_uusiSuurin osa meistä tekee töitä Pasilassa, jonne pääsee julkisilla pääkaupunkiseudun eri kolkista ja myös kauempaa. On mielenkiintoista, että eri kulkumuotojen yhdistäminen työmatkalla näyttää yleistyvän. Jos kotoa lähdetään omalla autolla, niin auto jääkin sitten parkkiin jonnekin matkan varrelle ja matka jatkuu junalla tai bussilla.

Yli kymmenen prosenttia kodin ja työpaikan välisistä työmatkoista jää myös kokonaan tekemättä kun jäämme kotiin etätöihin. Viisi vuotta sitten etätyön osuus oli vain prosentti. Nykyään etätyötä voivat tehdä kaikki, joiden työ sen vain sallii. Työ- ja yksityiselämän sujuvampi yhdistäminen näkyy myös parempana työhyvinvointina.

Syitä ”menestykseemme” on myös muita, eikä joukossa ole pelkkää porkkanaa. Työntekijöille ei työnantajan puolesta ole Pasilassa tarjolla pysäköintipaikkoja. Itse vuokraamalla paikan saa, mutta se ei ole ihan halpaa lystiä. Ja ne jotka autolla tulevat, joutuvat sen tekemään aikaisin aamulla tai vasta sitten myöhään. Helsingin sisääntuloväylien ruuhkat eivät kannusta omalla autolla tulemiseen.

Kun muutama vuosi sitten muutimme yhteisiin toimitiloihin Pasilan virastokeskukseen, meille remontointiin pyöräilijöitä ja kävelijöitä varten uudet pesu- ja pukuhuonetilat. Säilytyskaappeja varattiin runsaasti varusteita varten. Pyörille on lisätty pysäköintipaikkoja ja parkkihallista löytyy pyörien pesu- ja huoltopiste. On järjestetty pyöräklinikkaa ja kampanjoitu pyöräilyn puolesta. Pyöräilyn ja kävelyn osuus työmatkoista ei kuitenkaan ole kasvanut vuosien aikana. Tähän pitäisi vielä viisasten kivi löytää, millä keinoin työnantaja ja työyhteisö voisi olla muutoksen tukena?

Ja hyvät miespuoliset työtoverit, kiitos päästöjen vähentymisestä kuuluu erityisesti teille. Olette kirineet naiset kiinni julkiseen liikenteen käytössä. Kun aikaisemmin yksityisautoilu töihin ja kotiin oli erityisesti miesten sarkaa, niin nyt eroa ei juuri enää näe.

Reetta Harmaja

reetta_harmaja

Kirjoittaja on ELY-keskuksen vt. viestintäpäällikkö ja eri kulkumuotojen sekakäyttäjä.